tähdet tuoksuvat

Mä en aio enää käydä siellä, en tarvitse sitä, en halua sitä. (Oikeasti mua pelottaa ihan saatanasti tosi paljon ajatus siitä, ettei mahdollisuutta enää olisi mutta kun.) Tai ehkä mä soitan sinne vielä huomenna ja sanon jotain. Jos muistan ja kykenen, mutta huomenna en mene, en mene, en mene, en mene!

Selvitin tänään kuinka amfetamiinia "nautitaan", koska en ihan oikeasti tiennyt ja nyt mun sivuhistoriastani löytyy suhteellisen kiinnostavia Google-hakuja. Täydensin myös tietojani kyseisen päihteen vaikutuksista ja nyt osaan ehkä kirjoittaa jotakin aiheesta vaikkei kokemusta ole eikä tule. Juonenkuljetukseen olisi varmaan riittänyt ihan vain viinakin tai sitten kannabis (mulla ei ole kokemuksia kummastakaan), mutta spiidissä on aina ollut jotakin romanttista. Tai sitten mä olen vain kieroutunut.

Tässä päivässä ei ole mitään kerrottavaa: 

- Kirjansivuihin piirretyt pienet kukkaset vaihtuivat tähtiin enkä kuulemma ole enää runotyttö ja olisin ikuisuuskatkera ellen olisi jälkeenpäin kuullut samalta henkilöltä, että se on ehkä ihan hyvä asia. 

- Hiuslakka loppui traagisesti eikä se ollut yhtään kivaa ja sen näki kyllä siitäkin, kuinka suortuvat tykkäsivät sojottaa kaikkialle muualle paitsi sinne, minne pitäisi. 

- Punatukkainen tyttö katseli. (Unohtakaa että katsoin ensin.) 

- Lauma kahdeksasluokkalaisia poikia puski kiinni kaiteeseen joka ikinen kerta kun kävelin ohi. En tiedä mitä pitäisi ajatella, ehkei mitään. (Iltapäivällä se mukavin tuli ystävänsä tarakalla mun ohi ja hymyilin. Ollaanko kavereita?)

Haluaisin kampaajalle jos en tietäisi ahdistuvani suuresti hiusten menettämisestä, missä kaikki muut ihmiset oikein käyvät leikkauttamassa itselleen ne upeat ja täydellisen hyvin vain parhaita puolia korostavat kampauksensa? Sellainen voisi meinaan kelvata mullekin. (Ja koska mikään ei sovi mä vain kasvatan nämä lattiaan saakka ja palmikoin sitten.)

Johnny Rottenissa on jotain tosi sympaattista.