Ajattelin aloittaa alusta, taas kerran.
Nimeni on leikisti Kaiku, en jaksa enää esitellä itseäni koska olen tehnyt sen jo ainakin tuhannesti mutta niin. Kaiku. Ikä on turhuutta ja kaikki luulevat kuitenkin joksikin muuksi ja sukupuolesta sanon mieluusti samaa sillä mulle sillä ei ole mitään väliä. Sopii päättää itse.
Mä olen käynyt pinnan alla, siellä oli pimeää, tarttunut auttavaan käteen joka ei ollut tarpeeksi vahva, valunut syvemmälle ja oppinut lopulta omin voimin räpiköimään. Nykyään ei ole muita ongelmia kuin minä itse, ja senkin yli on aika helppo kiivetä ja kohta, mä toivon, voin puhua itsestäni ja onnellisuudesta samassa lauseessa ihan tavallisena päivänä. Ja pian, toivon, mulla on lupa jättää ohikulkevalta tädiltä ryöstetty hymy huulilleni juuri niin pitkäksi aikaa kuin haluan. Eikä kukaan vikise: "näytät tyhmältä, ota se jo pois!" (Edes pääni sisässä.)
Kirjoittaminen on hengittämistä, ei yhtä helppoa, mutta yhtä välttämätöntä ja siksi mä olen täällä taas. Haluan kertoa hyviä ja neutraaleja uutisia (tai no ihan sama muuten kunhan ei huonoja!), mennä vähemmän hajalle ja muistaa auringonpaisteen vaikka pään sisässä maailma loppuu kovaa jyristen. Tästä tulee hyvä päivä, viikko, kuukausi, vuosi, ikuisuus. Joskus olen vielä tarpeeksi vahva lupaamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti