Mä menin sinne sittenkin ja se oli naurettavan kiinnostunut elämäni keskeisimmästä ihmisestä. Kyllä mä vähäsen kerroin. Seuranta-aika ikuisuuden päästä ja mä olen aika iloinen, sen jälkeen on vielä hämärää, ehkei enää kertaakaan ja mä olen omilla jaloillani. (Maailman kaunein päiväuni.)
Koulussa oho, se edellisen merkinnän mukava tarakallamatkustaja tuli vastaan ja oho, se tuijotti aika avoimesti ja oho, taisin hymyillä sille. En tiedä hymyilikö se takaisin, mutta ollaan silti kavereita. Jooko, jooko, jooko?
Näin kerran jossain kirjakaupassa runokokoelman nimeltä Sydänfilmi, äiti ei ostanut sitä mulle, vaikka olisin halunnut ja nyt en löydä sitä enää mistään ainakaan täältä. Se puhui kauniilla kielellä ja siinä oli ihana kansi, haluan Tampereelle.
Tänään tein ryöstöretken isän levylaatikolle tarkoituksenani siepata sieltä Pelle Miljoonaa ja Eppu Normaalia, mutta takaisin tullessani mulla olikin vain the Beatlesia ja yksi levy Leevejä, teinin ailahteleva mieli on ailahteleva. Nyt kuuntelen Beatlesia ja tämä on ihan liian nerokasta ja voisin kuolla, kyllä mä näistä aiemminkin pidin mutta jotenkin kappaleista tulee ihan uusia kun niitä kuuntelee molemmilla kuulokkeilla ja kovaa. Selkeämpiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti